Istanbul (päivä 5)

Vietimme aamupäivän ostoksilla Istiklalilla, mukaan tarttui uusi musiikkituttavuus Mercan Dede, satunnaisia t-paitoja ja muuta tarpeellista. Poikkesimme pasaaseihin, joissa pienet liikkeet jatkuivat kerroksista toisiin, isoimman kattaessa katutason lisäksi kolme korttelin kokoista kellarikerrosta.

Vaatetarjonta täällä on hillitöntä, ja jos malttaa poiketa tutuista merkkiliikkeistä pikkukauppoihin löytää kirjaimellisesti kilometrikaupalla halpoja kopioita, paikallista tyyliä sekä täällä ketjuliikkeissä myytäviä vaatteita.

Iltapäivällä suuntasimme arkeologiseen museoon, joka oli kuuma ja valtava. Turkkilaiset eivät ole juuri museoineet menneisyyttään, käsitöiden päätyessä suoraan käyttöön pikemminkin kuin koriste-esineiksi.

Kävimme Sinisessä moskeijassa, ja kiersimme ympäri keskusta-alueen päätyen maustebasaariin. Täältä mukaan tarttui muutamia Suomesta hankalammin saatavia mausteita kuten sumakkia.

Hieman alle viikossa Istanbulin tärkeimmät kohteet ehtii käydä läpi ja saada kaupunkiin pintapuolisen tuntuman. Paljon jäi kuitenkin näkemättä, ja täällä voisi helposti viettää viikkoa uppoutuen kaupungin rytmiin. Istanbul on kaupunkikohteena nerokas yhdistelmä kulttuuria, etäisyyttä, lepoa ja erilaisuutta.

Arabia Bosforinsalmen toiselta puolen

Read More

Istanbul (päivä 4)

Vietimme aamupäivän lepuuttaen jalkojamme hotellin uima-altaalla, joka oli miellyttävällä tavalla elitistinen kokemus: joka puolelle horisonttiin piirtyvä kaupunki, paahtava helle ja levon tunne jäivät päällimmäisiksi.

Altaalla ei kuitenkaan viihdytty pitkään, sillä näkemistä oli paljon ja päivät käymässä vähiin. Suuntasimme Istanbul Moderniin, vuonna 2004 avattuun nykytaiteen museoon. Nykytaiteen museona esillä olevasta välittyi pitkän ja uskonnon sävyttämän historian paine länsimaistuvaan yhteiskuntaan: omaan kehoon, naiseuteen sekä traditioihin otettiin voimakkaasti kantaa. Esillä oli myös todella paljon videoinstallaatioita, mikä jäi mietityttämään.

Kunnon turisteina nappasimme muutaman tunnin ristelyn Bosporinsalmella, josta näki kaupungin eri kasvoja maareittejä paremmin. Tuloerot näkyivät selvemmin aluksi ohitettuamme ränsistyneen, vesirajassa olevan kaupunginosan jota seurasi vartioituja ja aidattuja hotellikomplekseja omine venesatamineen ja monine uima-altaineen.

Kultainen sarvi

Maihin palattuamme kävelimme Galatan torniin, josta tarjoutui jälleen hyvä mahdollisuus katsella kaupunkia. Ennen matkaa ystävä olikin todennut että Istanbulissa kannattaa kiivetä ylös ja nauttia maisemista. Torni itsessään on hieman turistiansa, mutta tarjosi hyvän mahdollisuuden kuvaamiseen.

Palatessamme osuimme keskelle Istanbulin Gay pride-kulkuetta. Kulkueen ympärille oli kerääntynyt mellakkapoliiseja täydessä varustuksessa, tuliaseet ja vesitykkiautot mukaan lukien. Näitä olisi tarvittu nähdäkseni enemmän paikallisten rauhoitteluun, sillä kulkueen liepeillä näkyi muutamia vanhempia, traditionaalisemman oloisia miehiä kasvot punaisina ja vääristyneinä. Puolta tuntia myöhemmin erään vaateliikkeen myyjä tunnusti vuorotellen meille molemmille olevansa homo, ja tiedusteli molempien orientaatiota erikseen. Kun sanoin meidän juuri kävelleen pride-kulkueen läpi ja että se oli juuri täydessä käynnissä, hän sanoi sydäntäsärkevä ilme kasvoillaan “I know – and I’m at work”.

Huolimatta poliittisesta ja historiallisesta geografiastaan kaupunki tuntuu olevan erittäin homoystävällinen, sateenkaarien merkatessa useampaa kuin satunnaista baaria tai liikettä. Avointa kontaktia kannattanee välttää, sillä homoseksuaalisuus ei ole täällä vielä laissa säädettyä.

Illalla söimme Cezayirissa, joka tarjoilee modernia välimerellistä ruokaa turkkilaisilla vivahteilla. Ilta vierähti keskustellen viehättävällä katetulla sisäpihalla, kohtuullisen mutta kalliimmasta päästä olevan ruuan kanssa.

Read More

Istanbul (päivä 3)

Seuraavana aamuna suuntasimme suureen basaariin, jossa vierähti suurin osa aamupäivästä. Basaari on mahtava kokemus, ja erottuu vaikkapa Marrakeshin soukista. Se on – kaupungin tavoin – länsimaisempi kuin oditin, valikoimaltaan kattava ja kokonaan katettu. Basaariin on helppo unohtaa itsensä, kunhan tottuu jatkuvaan sisäänheittämiseen. Täällä viimeistään oppii sanomaan “no thanks” ja “maybe later” jatkuvasti ja kohteliaasti – jokaisella kioskilla kun on oma myyjänsä jolle juuri sinä olet pyydys.

Basaarilta suuntasimme vesisäiliölle. 500-luvulla rakennettu säiliö on maanalainen luola, joka on huolehtinut puhtaan veden saannista palatsille ja paikalliselle ylimystölle. 30-asteisessa helteessä se on myös mukavasti viilentävä välietappi.

Viilennyksen jälkeen vuorossa oli Topkapin palatsi, josta käsin sulttaanit hallitsivat parhaimmillaan kolme manteretta kattavaa imperiumia. Palatsiin kannattaa varata aikaa, sillä alue on iso ja turisteja hillittömästi. Heti ensimmäiseltä sisäpihalta on pääsy erikseen maksavaan haaremiin, joka oli koko käynnin helmi: paitsi että haaremi oli rauhallisempi kuin palatsin muut osat, siellä pystyi keskittymään paikan arkkitehtuuriin ja tunnelmaan paremmin.

Topkapin haaremi

Haaremia ei ole pystytetty erilliseksi museokseen, vaan nähtävillä ovat itse huoneet toisin kuin palatsin puolella olevissa aarrekammioissa, joissa tungeksitaan vitriiniltä toiselle katsomaan arvostuksen alle nostettuja esineitä.

Pitkän päivän jälkeen söimme Hamdissa, joka tarjosi kattoterassiltaan huikeat näkymät kaupungin yli. Kustannukset jäivät reilusti alle puoleen Suomen hintatasosta, ja syöminen ulkona rukouskutsun kaikuessa oli mieleenpainuvaa.

Read More

Istanbul (päivä 2)

Ensimmäisen kokonaisen päivän aamuna kävelimme Taksim-aukiolta Hagia Sofialle. Jälleen kartalla matka näytti simppeliltä ja helpolta muutaman kilometrin pituiselta reitiltä, mutta todellisuus oli tietty toisenlainen. Käveleminen täällä on paikoin hyvinkin verkkaista kun edessä olevat turistit, eteen kurvaavat taksit, sisäänheittäjät ja muut hidastavat matkantekoa. Ja liikenteestä johtuen ihan tien ylittäminenkin on paikoin problemaattista.

SANY0035Hagia Sofia itsessään oli hieno, vaikkakin siihen kohdistuvat odotukset tekivät itse kokemuksesta kuitenkin hieman vaisun. Rakennus on valtava ja sen arkkitehtuuri vaikuttavaa, mutta käynnissä olevat restaurointityöt sekä paikan tyhjyys jättivät haluamaan jotakin enemmän. Hagia Sofia sijaitsee vierekkäin Sinisen moskeijan ja Topkapin palatsin kanssa.

Kaikki kolme sijaitsevat Eminönün kaupunginosassa Sultanahmetin alueella, johon keskittyy suurin osa Istanbulin historiallisimmista nähtävyyksistä. Tämä tarkoittaa tietty myös turistikeskittymää: alueella on silmänkantamattomiin hotelleja, ylihintaisia baareja ja rihkamamyymälöitä. Ja tietty vyölaukuin varustettuja jenkkejä.

Iltapäivästä matkasimme julkisilla takaisin Taksin-aukiolle, joka osoittautui loppumatkan ajaksi kätevimmäksi liikkumismuodoksi. Sultanahmetista raitiovaunulla sen pääteasemalle Kabataşiin, ja sieltä funikulaarilla Taksimille. Istanbulin funikulaari on kaapelilla toimiva, jyrkkää tunnelia myöten kiipeävä metro tai raitiovaunu jota ei oltu piirretty kummankaan matkakirjan karttaan. Siirtymiseen meni aina noin kolme varttia, ja kustannuksia tuli muutaman liiran per henkilö jos maksoi joka matkan erikseen.

Illalla söimme Haci Abdullahissa, joka tarjoilee perinteistä turkkilaista ruokaa. Perinteitä kunnioittaen sieltä ei myöskään saanut alkoholia, joka ei tosin haitannut senttiäkään hyvän ja konstailemattoman illallisen nauttimisessa.

Read More

Istanbul (päivä 1)

Kolmen päivän varoitusajalla Istanbulista tuli loman alku. Ennakko-odotukset olivat ristiriitaisia.

Passimuodollisuuksiin kannattaa varata täällä enemmän aikaa kuin monilla muilla kentillä, laukkuihin päästiin käsiksi vasta tunti laskeutumisen jälkeen.

Istanbul oli vieras kaikin puolin, eikä kartta pystynyt kertomaan etäisyyksistä juuri mitään. Kaupunki jakautuu käytännössä kolmeen osaan: kahteen Euroopan mantereen puolella sekä Aasian puoleiseen osaan. Otimme lentokentältä Havaş-bussikuljetuksen kohti sitä aluetta, jolla hotelli sijaitsi. Bussikuljetus on näppärä ja kohtuullisen edullinen, 10 liiraa (eli noin 5 euroa), mikäli asuu vaikkapa Taksim-aukion suunnalla.

Noustessamme bussista Taksim-aukion vieressä kasvoille iskeytyi Istanbulin mukaansatempaavin, kiehtovin ja välillä hankalin piirre: joka puolella pyörii ihmisiä, autoja, ääniä ja tuoksuja aivan eri mittaluokassa kuin muissa suurkaupungeissa. Edessä on samanaikaisesti paikallisia rinkeleitä myyvä vanha mies kärryineen, kylmiä vesipulloja myyvä teini, paikallinen kahvila ja sen vieressä McDonalds. Hunnuttettuja naisia kävelee ohi, joka puolelta kuuluu liikenteen melu.

Booking.comista äkkilähtöhintaan bongattu Taksim Gönen -hotelli osoittautui helpoksi ja mukavaksi hotelliksi, jonka kruunasi katolla sijaitseva uima-allas: myöskään tällaisessa hotellissa ei aiemmin ole juuri tullut oleskeltua. Henkilökunnan englanti oli hotellissa paikoitellen heikkoa.

Taksim-aukiolta lähtee yksi isommista kävelykaduista, Istiklal Caddesi, jonne lähdimme heti saatuamme laukut huoneeseen. Pelkkä tien ylittäminen oli aluksi haastavaa, mutta pienen haparoinnin jälkeen siihen tottui nopeasti. Istiklal on fantastisen kiireinen kokemus: Wikipedian arvio kolmesta miljoonasta päivittäisestä käyttäjästä tuntuu oikealta. Minä tahansa hetkenä katu on täynnä ihmisiä, eikä kävely ilman jatkuvaa ihmispaljoudessa navigointia juuri onnistu.

Matkan jälkeen söimme Istiklalilla, hämmentyneenä saapumisen äkillisyydestä.

Read More