Olen viime viikkoina vertaillut e-kirjojen lukemista Kindlellä ja iPadilla. Olen käyttänyt jälkimmäistä lukemiseen runsaan vuoden, ja ollut kaikin puolin tyytyväinen lukija.
Itsestään selvästi ensimmäinen ero laitteiden välillä on niiden koko . Kindle on pokkarin kokoinen, ja se ei paina juuri sellaista enempää — 240 grammaa, itse asiassa. iPad painaa yli kolminkertaisesti (vanhempi 780g ja uudempi 610g) enemmän, ja vastaa kooltaan miltei A4-arkkia. Kindlellä lukiessa laitteen näppärään kokoon on helppo ihastua. Pientä läpyskää jaksaa vaivatta pidellä pitkän aikaa.

Kokoero laitteiden välillä on tuntuva. Sama pätee painoon.
Ero on samanlainen kuin isoissa ja pienissä kirjoissa, siihen tottuu ja etsii itselleen mukavimman asennon pidellä laitetta. En ole kokenut iPadin painoa häiritsevänä tekijänä. Koko on kuitenkin vain yksi aspekti. Suurimmat erot liittyvät ruutuun ja käyttökokemukseen.
Se kuuluisa näyttö
Kindlen näyttö on mattapintainen ja hätkähdyttävän tarkka: lukiessa unohtaa helposti, ettei kyseessä olekaan paperille painettu teos. Näytössä ei ole taustavaloa, joten lukeminen vaatii samanlaisia olosuhteita kuin tavallinen kirjakin. Se on myös mustavalkoinen.
Näyttö perustuu E Ink –teknologiaan, jossa ruudun pisteet käännetään päälle tai pois sivun lataamisen yhteydessä. Tämä tarkoittaa, että laite ei käytä lainkaan virtaa sivun esittämiseen vaan pelkästään sen kääntämiseen. Käyttäjälle tämä näkyy huikeana akkukestona. Olen ladannut Kindlen kerran, ja luettuani sillä muutaman viikon aikana kaksi kirjaa akku näyttää kuluneen noin viidenneksen. Ominaispiirteenä laite hakee näytölle mainoksen, kun sen sulkee. Sen esittäminen kun ei käytä lainkaan virtaa.

Näyttöjen erilaisuus tulee nopeasti ilmi. Kindlen ruudun reunassa näkyvät sivunkääntöpainikkeet.
IPadin näyttö sen sijaan on tietokoneista tuttu LCD-ruutu. Se on lasilla peitetty, taustavalaistu, värillinen ja säädettävissä ympäristön vaatimusten mukaan: hämärässä lukeminen onnistuu helposti. Kuulostaa hienolta, mutta lukemiseen näyttö on joillekin hieman hankala sen luonteen vuoksi. Moni vertaa sitä tietokoneen näytöltä lukemiseen (mikä on osittain totta ja osittain ei – profiilinsa ansiosta iPad on tietokoneen näyttöä mukautuvaisempi lukijan asentoihin, etäisyyteen ja ergonomiaan). Luonteensa ja heijastavuutensa vuoksi iPadin kanssa suora auringonpaiste on myös ongelma.
Käyttökokemus
Kosketusnäyttöjen aikakaudella Kindlen näyttöä haluaisi intuitiivisesti hipelöidä, mutta laitteen käyttö tapahtuu pelkästään painikkeilla. Sivun kääntö tapahtuu laitteen molemmissa reunoissa olevilla isoilla painikkeilla. Laitteen muodon huomioon ottaen tämä on juuri se kohta, josta lukiessa haluaisi pitää kiinni ja josta siihen mielellään myös tarttuu. Virhepainalluksia tulee, ja laite vaihtaa silloin tällöin sivuja vahingossa.
Toinen vaihtoehto on pitää laitetta kiinni sen alareunasta, mutta tällöin tulee helposti paineltua sen alareunan peittävää näppäimistöä, ja näin esim. siirrettyä itsensä päävalikkoon Home-näppäimellä kesken lukemisen.
Eroja omiin tottumuksiin löytää tietty aina, eikä kaikkien laitteiden tarvitse tietenkään toimia samalla tavoin. Tästä huolimatta Kindlessä käyttöön liittyvät ominaisuudet häiritsevät hieman.
IPadin Kindle-sovellus on pitkälle hiottu, ja käyttää iPadin käyttötavan ominaisuuksia oikealla tavalla hyväkseen. Kirkkauden, taustavärin ja fonttikoon säädöt ovat helppoja, samoin kuin niinkin arkiset asiat kuten sivun vaihtaminen. Esimerkiksi Elisa Kirja –sovelluksessa on pieniä käyttökömmähdyksiä, joita Kindle-sovelluksesta ei löydy. Pienistä asioista muodostuu iso kokonaisuus.
Amazonin hampaissa
Monelle Kindlen tärkein aspekti on juuri sen kirjamaisuus, ja sen käyttöliittymän puutteista huolimatta sitä on helppo rakastaa. Kindle on monotasking-laite: väline, joka keskittyy yhteen asiaan. Lukemiseen se on erinomainen hankinta, eikä kovin kalliskaan.
Kindlen pääasia on sen sidonnaisuus Amazonin ekosysteemiin. Sillä luetut kirjat (ja lehdet) haetaan Amazonin valikoimasta, eikä suomenkielisiä vaihtoehtoja juuri näy. Jos oma lukeminen tapahtuu pääosin englanniksi, niin tämä tuskin haittaa: Jos taas kaipaa uusinta käännöskirjallisuutta, niin katse on käännettävä muualle.
Kindle on nerokas ratkaisu niille, jotka haluavat lukea kirjansa silmille ystävälliseltä ja levolliselta ruudulta ja hyväksyvät sen, että muut asiat hoidetaan toisin. IPad on ympäristönä tietty erilainen, ja sen minkä se lukijana Kindlelle häviää se saa takaisin monipuolisuutena. On käyttäjän omista tarpeista arvostuksista kiinni, mitkä ominaisuudet painavat vaakakupissa.
Kummalla tahansa luettaessa pääsee hyvin käsiksi E-kirjojen hyviin puoliin. Kuten esimerkiksi siihen, että lukemista voi jatkaa siitä mihin jäi, vaikka laite välillä vaihtuisikin — pisimmälle luettu -kohta haetaan joka opuksesta aina näppärästi verkosta.
Hyvä katsaus. Minusta iPadin ja muiden vastaavien näyttöjä on parjattu liikaa. Toki eink-näyttö on hyvässä valossa mukavampi, mutta iPadin näytön vertaaminen suoraan tietokoneeseen on harhaanjohtavaa, kuten itsekin kirjoitat.
Mitä hankaluuksia Elisa Kirjan sivunkääntöön on liittynyt? Minulla se on toiminut hyvin, ja sovellus on osin mukavampi käyttää kuin Kindlen sovellus (toki ominaisuuksia on vähemmän, esim. alleviivaukset puuttuvat).