Digitaalisen musiikin kotikäyttö askarruttaa edelleen useita. Oman musiikkikeskukseni toimintalogiikan miettimiseen purkaminen auki tännekin saattaa ilahduttaa samansuuntaisia ratkaisuja miettivää. Kyse on siis siitä, millaisilla ratkaisuilla hallitsen häviöttömään muotoon purettua musiikkikirjastoa, ja miten ääni päätyy stereoihin saakka ilman suurta kikkailua. Tai aina päällä olevaa tietokonetta.
Halusin siis saavuttaa seuraavan tilanteen:
- CD-kokoelma olisi saatavilla täydellisellä äänenlaadulla
- Ratkaisu olisi mahdollisimman riippumaton tietokoneesta tai sen käyttöjärjestelmästä
- Levyjä ei tarvitsisi vaihtaa
- Kirjasto olisi helposti selailtavissa ja muokattavissa
- Tarvittaessa musiikkia saisi helposti myös mobiililaitteisiin mukaan
Ensimmäinen vaatimus rajasi Spotifyn kokonaan pois: Jos haluaa saada äänestä kaiken irti ei Spotifyn maksullisenkaan version äänenlaatu tyydytä, vaan lähtöpisteenä on oltava CD-levy josta musiikki otetaan talteen. Levyjen vaihtamattomuus, helppo selailu ja mobiililaitteiden mukaanotto tarkoitti tietenkin kirjaston siirtämistä tietokoneelle. Ja kymmeniä eri ratkaisuja, joista piti valita sopivin.
Squeezecenter
Päädyin hankkimaan Logitechin Squeezebox-sarjan Transporterin, josta olen kirjoittanut jo aiemmin. Squeezebox rakentuu fyysisen laitteen lisäksi Squeezecenter-palvelinohjelmistosta, joka asennetaan samalle laitteelle jossa musiikkikirjasto on. Laite juttelee lähiverkon avulla palvelinohjelmiston kanssa, ja musiikki siirretään siis joko langattomasti tai kaapelilla soittimelle.
En kuitenkaan halunnut tilannetta, jossa tietokone olisi päällä yötä päivää musiikkikirjaston saatavilla olemisen vuoksi. Perehtyminen osoitti, että muutama verkkolevy (eli NAS) sisälsi mahdollisuuden asentaa Squeezecenter suoraan laitteeseen, eliminoiden erillisen tietokoneen tarpeen.
Sisäverkon rakenne
Oheinen kaavio näyttää verkon rakenteen. Kaikessa insinöörimäisyydessään se on tärkeä siksi, että tiettyjen asioiden ratkaisemiseen kului yllättävän paljon aikaa.
Diagrammissa verkkolevy on Varasto, joka siis sisältää musiikkikokoelman lisäksi Squeezecenter-palvelinohjelmiston.
Diagrammista käy niin ikään ilmi, että Varasto ja pääasiallinen kone (iMac) ovat kaapeleilla kiinni tukiasemassa langattoman verkon sijaan. Näin siksi, että liikenne kaikkiin suuntiin olisi mahdollisimman sujuvaa. Verkkolevyn jaot tulevat aina automaattisesti käyttöön tällä koneella.
Musiikin kulku
Pienellä miettimisellä CD-levyn päätymisen musiikkikeskukseen sai yksinkertaistettua yllättävän helpoksi prosessiksi.
Levy luetaan koneella Apple Lossless -tiedostoiksi XLD-ohjelmalla. Yhden levyn vieminen koneelle kestää noin viisi minuuttia ja tapahtuu automaattisesti, kun työnnän musiikkilevyn iMacciin.
Nämä tiedostot tiputetaan iTunesiin, jonka musiikin säilytyspaikka on Varastossa: iTunes siis huolehtii tiedostojen kopioinnista oikeaan paikkaan verkkolevyllä. Yhden levyn tapauksessa tähän kuluu vajaa minuutti.
Sen jälkeen palvelinohjelmistoa käskytetään tarkistamaan, onko musiikkikirjastossa tapahtunut muutoksia. Tarkistus kestää muutaman minuutin, ja sen jälkeen musiikki on kuunneltavissa stereoista. Jos ei ole tarvetta kuunnella albumia välittömästi, niin palvelinohjelmisto tarkistaa itsensä aina öisin uudelleen, ja Squeezecenterin tuleva versio osaa kuulemma tehdä tämän automaattisesti kun uusia kappaleita lisätään.
Hyvin simppeliä.
Mutta miksi iTunes?
Yksi digitaalisen musiikin parhaista puolista on käsin tehtyjen ja automatisoitujen soittolistojen käyttö. Vaikka Squeezecenterin käyttöliittymä onkin suhteellisen ajanmukainen, ei se kuitenkaan loista soittolistojen luonnissa tai musiikin metatietojen hallinnassa.
iTunes tallentaa musiikkia koskevat tiedot omaan iTunes Library.xml -tiedostoonsa. Kun iTunesissa luodaan soittolista tai korjataan vaikkapa levyn julkaisuvuosi, päätyvät nämä tuohon tiedostoon. Squeezecenter puolestaan lukee tätä xml-tiedostoa, ja käy iTunesin kirjaston säännöllisin väliajoin läpi imaisten sen tiedot itseensä. Näin soittolistat ja metatiedot ovat jatkuvasti ajan tasalla.
Koska musiikki on saatavilla myös iTunesissa, sen saa myös mukaan helposti. Uusin iTunes sisältää mahdollisuuden pakata mobiililaitteisiin tuleva musiikki pienempään (ja häviölliseen) muotoon, kun laite synkronoidaan iTunesin kanssa. Koska itselleni äänenlaatu on hieman akateemisempi asia kuulokkeilla ruuhkabussissa kuin kotisohvalla, tartun tähän ominaisuuteen mielelläni. Näin mukana kulkeva musiikki ei myöskään vie liikaa tilaa laitteesta — mukana kulkevat tiedostot ovat kooltaan alle viidenneksen varsinaisista versioistaan.
Langattomasti ilmoille
Kaikki muut laitteet paitsi iMac, Varasto ja varmuuskopiointi juttelevat keskenään langattomasti. Langaton verkko riittää enemmän kuin hyvin musiikin häiriöttömään siirtoon Transporterille, joka siis on suoraan kiinni stereoissa.
Squeezecenterillä on verkkokäyttöliittymä, josta sitä hallitaan. Musiikkikirjastoa voi siis käskyttää millä tahansa laitteella, jossa on selain tai erillinen hallintaohjelmisto. On mahtavaa vaihtaa olohuoneessa soiva musiikki astetta ryydikkäämmäksi työhuoneesta, tai hiljentää toistoa puhelimella sängystä juuri ennen nukahtamista.
Varmuuskopiointi ja teratavut
Digitaalisen varastoinnin kauhukuva on kovalevyn poksahtamista seuraava kaikki on menetetty -hiljaisuus, jollaisia olen jo muutaman elämässäni kokenut. Siksi varmuuskopiointiskeema oli pakko miettiä melko aukottomaksi.
Itse varasto toimii kahdella kovalevyllä, jotka varmistavat toisiaan. Jos toinen näistä hajoaa, jatkaa toinen saumattomasti töitä kunnes hajonnut levy on korvattu uudella. Tämän lisäksi koko varaston sisältö kopioidaan kerran kuussa tai kahdessa erikseen paikalle haettavalle ulkoiselle levylle (kaavion kuukausittainen varmistus). Näin siksi, ettei vaikkapa tulva tai tulipalo vie aivan kaikkea — tuo levy kun on aina muualla kuin kotona.
Diagrammissa näkyy myös toinen varmuuskopiointiasema. Se on verkossa pysyvästi kiinni oleva levy, joka varmuuskopioi työkoneen päivittäin.
Entäpä ne koot? Varastossa on 1,5 teratavua tallennustilaa, ja tällä hetkellä musiikkikokoelma vie siitä 220 gigatavua. Tuo 220 gigatavua on hieman yli 700 levyä, käsin koneelta vietynä. Teoreettisesti sinne siis mahtuu noin 4700 levyllistä cd-laatuista musiikkia. Kasvun varaa siis on, mutta kun yhtälöön myöhemmin lisää videomateriaalin niin tila hupenee nopeammin.