Usability limbo for professionals

Fjord’s trends review outlines one major shift, which has been ongoing for quite some time. Access is the new ownership means that people have been comfortable with subscription based services for some time, and are letting go of physical ownership of things.

Why buy CDs when you can have Spotify? Why buy movies when you can have Netflix? Why own a car when you can pay for a car club membership and have access to one when needed?

This shift to services has caused an unseen shift in paradigms, as well. The pro user is no longer the king, which is a major thing. In fact, professional users are in an somewhat of an usability limbo. I’ll use music, photography and movies as examples.


Read More


State of images

With the emergence of smartphones, we are producing more photographs than ever. We’re photographing our food, our daily lives, anything – and sharing them with our Facebook friends, giving everyone a glimpse of what we had for lunch or how silly our dog looked today.

According to Flickr, the two most popular cameras are smartphones. And it’s easy to see why – They are usually super easy to use, allowing for quick snapshots without any tweaking. And since we have them with us, carrying a separate camera becomes somewhat redundant.


Read More

Devices for daily activity

We know that an active lifestyle and healthy eating habits are the key to wellbeing. Yet we have become adapted to a lifestyle where we take care of our physical fitness by driving by car to the gym after a day of sitting in meetings and classes.

It’s just that by itself that is not enough to keep me fit — or feeling well enough. This seems to be the case for everyone.


Read More

Rebirth of the heart rate monitor

As I described in my previous post, my point is to use several digital solutions to back up my project for this year. The reason for this is our changing perspective to our daily lives, partly due to smartphones and applications.

Cyber fitness of yesterday

A few years ago, I read an article with the headline “Cyber fitness”. It described top-of-the-line health gadget, being essentially a wrist-worn heart rate monitor with some inbuilt intelligence to build you a personal training regime. The article touched on the topics of whether a device can replace a personal trainer, and how a piece of electronics can influence one’s motivation.

Polar's FT80 is still one of the top of the line models sold today

The device was Polar FT80, and I bought one immediately after reading the article. I have been using it ever since to track my heart rate and calorie burn for swimming, walking, running, cycling and the gym.

Most people consider a heart rate monitor as a nice, nifty gadget. To many athletes it is a must, and for anybody it gives a huge amount of data about their workout. Couple that with GPS in outdoor sports, and you get a track on a map, together with your heart rate. You can literally see that during the third kilometer, while climbing that hill, your heart rate was around 180 and that you burnt a total of 400 kcal. It even transfers this data to Polar’s web service, for me to browse through later on.

Polar’s idea was spot on, but the execution fails in a few key aspects. With smartphones and connected devices showing us more and more about capabilities and possibilities each day, my FT80 seems like an aging piece of machinery. Why?

The reason would be transparency. I don’t remember to sync the data from my monitor often enough, so mostly what my exercises reside behind this small glass attached to my wrist. Hard to navigate, hard to see and hard to use.

There is only one way to get my data out, and that is to sync it to Polar’s website which only logs my exercises and knows nothing more of me or my life. Sure, there are tools for me to input my weight, mood and so on, but the entire thing on my wrist feels disconnected from my reality.

My Polar is ok, but it already is years behind of what a smartphone can do. Or could do.

Against the clever solutions of today

Mothership Software's Kinetic GPS is prime example of fitness smartphone app

Now, consider a premium health application on a smartphone. Most who have used one know that they can

  • Store vast amounts of information,
  • Present things in an engaging and useful way,
  • Use the phone’s GPS if necessary and
  • connect and upload data to various services.

A smartphone app, when designed right, provides you with a lot of possibilities. At least a lot more than a small piece of electronics wrapped to your wrist, singled out for one thing. The applications can also be designed for one thing, and they tend to cost just a few euros compared to premium hr-monitor’s price tag of hundreds.

It is true that you also need a smartphone. But then again, I have one already. So do you, probably.

I tend to take my phone everywhere I go, also for workouts. My key driver for this used to be music and connectivity, but now applications and measurements tend to take the first place.

My point is that even though hr-monitors are small, durable and single-minded, they are losing to smart devices and applications due their lack of flexibility and connectivity. The devices and applications are more flexible, and provide more with less money. Their logic includes connectivity and updates, sharing and tweaking. To survive, heart rate monitors and fitness computers need to evolve to incorporate some of these traits.

This is why I’m not considering replacing my FT80 with a more recent training computer. I believe I can solve most of this with smartphones, apps and less obtrusive devices.

There are many key factors here, one of which I can touch briefly in this context.

Have a heart

The most often excluded feature from the applications is heart rate monitoring. The existing hr-monitors of today rely on sensors attached to straps around your chest, which communicate with the wrist unit using each manufacturer’s own specifications – mostly this is a radio frequency. Everyone who has used one knows that one manufacturer’s heart rate straps do not function with other brands.

This is, of course, one good example of needed standards. It has also been the sole reason I’m using my Polar at all, as until this spring I have been unable to ditch it. I’m  accustomed to tracking my heart rate, after all.

Polar H7 connects to smart devices via Bluetooth 4

During the last year, a few brands have released smartphone-compatible heart straps. They connect to your phone, and deliver the hr-data to an application capable of understanding it. I bought a Polar H7, which communicates with my iPhone and my trusty old FT80. While I have no trouble connecting or using it to my phone, there’s currently only one app that can utilize it – CardioMapper – and from the user interface point of view, it’s horrible.

As soon as more applications learn to utilize this, my FT80 will become almost obsolete. I will still use it for swimming, but with a bit of frustration. You see, I have to then remember to type all the data someplace else.

Read More

Being fit is a decision

Every year I need to come up with a physical challenge. Last year it was surviving Helsinki City Triathlon (not the long one but the really short one), year before that it was learning to run and cycle all over again. In 2009 it was learning to swim, and in 2008 it was losing about 15% of my weight.

This started in 2007, with the realization that if I don’t do something, my life will be considerably shorter and more painful and difficult than I ever imagined. All because I didn’t really know what to do, and refused to see the facts for myself.


Read More

What’s wrong with ebook applications?

My previous posts about ebooks have been concentrating on the Kindle and iPad user experience as such, and there’s still much to cover on those areas. After more than a year of reading on three devices, there’s one thing that keeps bugging me. In increasing amount, actually.

Everyone knows that the current way ebooks work is based on their respective ecosystems. Amazon has it’s own devices and formats, Barnes & Noble’s theirs and so on. All service provides struggle with their user experience, from purchase via the delivery to the actual use. As all the players keep on developing the user experience of their own platform, things evolve and little by little the users — us, the readers — get the benefit in the form of new and improved user interfaces.

One thing has been lost in this process, however. Something we’re used to in other digital formats already.


Read More

Amazonin ekosysteemissä: E-kirja eri laitteilla

Olen viime viikkoina vertaillut e-kirjojen lukemista Kindlellä ja iPadilla. Olen käyttänyt jälkimmäistä lukemiseen runsaan vuoden, ja ollut kaikin puolin tyytyväinen lukija.

Itsestään selvästi ensimmäinen ero laitteiden välillä on niiden koko . Kindle on pokkarin kokoinen, ja se ei paina juuri sellaista enempää — 240 grammaa, itse asiassa. iPad painaa yli kolminkertaisesti (vanhempi 780g ja uudempi 610g) enemmän, ja vastaa kooltaan miltei A4-arkkia. Kindlellä lukiessa laitteen näppärään kokoon on helppo ihastua. Pientä läpyskää jaksaa vaivatta pidellä pitkän aikaa.

iPad ja Kindle Classic
Kokoero laitteiden välillä on tuntuva. Sama pätee painoon.

Ero on samanlainen kuin isoissa ja pienissä kirjoissa, siihen tottuu ja etsii itselleen mukavimman asennon pidellä laitetta. En ole kokenut iPadin painoa häiritsevänä tekijänä. Koko on kuitenkin vain yksi aspekti. Suurimmat erot liittyvät ruutuun ja käyttökokemukseen.

Se kuuluisa näyttö

Kindlen näyttö on mattapintainen ja hätkähdyttävän tarkka: lukiessa unohtaa helposti, ettei kyseessä olekaan paperille painettu teos. Näytössä ei ole taustavaloa, joten lukeminen vaatii samanlaisia olosuhteita kuin tavallinen kirjakin. Se on myös mustavalkoinen.

Näyttö perustuu E Ink –teknologiaan, jossa ruudun pisteet käännetään päälle tai pois sivun lataamisen yhteydessä. Tämä tarkoittaa, että laite ei käytä lainkaan virtaa sivun esittämiseen vaan pelkästään sen kääntämiseen. Käyttäjälle tämä näkyy huikeana akkukestona. Olen ladannut Kindlen kerran, ja luettuani sillä muutaman viikon aikana kaksi kirjaa akku näyttää kuluneen noin viidenneksen. Ominaispiirteenä laite hakee näytölle mainoksen, kun sen sulkee. Sen esittäminen kun ei käytä lainkaan virtaa.

iPad vs Kindle Keyboard, closeup
Näyttöjen erilaisuus tulee nopeasti ilmi. Kindlen ruudun reunassa näkyvät sivunkääntöpainikkeet.

IPadin näyttö sen sijaan on tietokoneista tuttu LCD-ruutu.  Se on lasilla peitetty, taustavalaistu, värillinen ja säädettävissä ympäristön vaatimusten mukaan: hämärässä lukeminen onnistuu helposti. Kuulostaa hienolta, mutta lukemiseen näyttö on joillekin hieman hankala sen luonteen vuoksi. Moni vertaa sitä tietokoneen näytöltä lukemiseen (mikä on osittain totta ja osittain ei – profiilinsa ansiosta iPad on tietokoneen näyttöä mukautuvaisempi lukijan asentoihin, etäisyyteen ja ergonomiaan). Luonteensa ja heijastavuutensa vuoksi iPadin kanssa suora auringonpaiste on myös ongelma.


Kosketusnäyttöjen aikakaudella Kindlen näyttöä haluaisi intuitiivisesti hipelöidä, mutta laitteen käyttö tapahtuu pelkästään painikkeilla. Sivun kääntö tapahtuu laitteen molemmissa reunoissa olevilla isoilla painikkeilla. Laitteen muodon huomioon ottaen tämä on juuri se kohta, josta lukiessa haluaisi pitää kiinni ja josta siihen mielellään myös tarttuu. Virhepainalluksia tulee, ja laite vaihtaa silloin tällöin sivuja vahingossa.

Toinen vaihtoehto on pitää laitetta kiinni sen alareunasta, mutta tällöin tulee helposti paineltua sen alareunan peittävää näppäimistöä, ja näin esim. siirrettyä itsensä päävalikkoon Home-näppäimellä kesken lukemisen.

Eroja omiin tottumuksiin löytää tietty aina, eikä kaikkien laitteiden tarvitse tietenkään toimia samalla tavoin. Tästä huolimatta Kindlessä käyttöön liittyvät ominaisuudet häiritsevät hieman.

IPadin Kindle-sovellus on pitkälle hiottu, ja käyttää iPadin käyttötavan ominaisuuksia oikealla tavalla hyväkseen. Kirkkauden, taustavärin ja fonttikoon säädöt ovat helppoja, samoin kuin niinkin arkiset asiat kuten sivun vaihtaminen. Esimerkiksi Elisa Kirja –sovelluksessa on pieniä käyttökömmähdyksiä, joita Kindle-sovelluksesta ei löydy. Pienistä asioista muodostuu iso kokonaisuus.

Amazonin hampaissa

Monelle Kindlen tärkein aspekti on juuri sen kirjamaisuus, ja sen käyttöliittymän puutteista huolimatta sitä on helppo rakastaa. Kindle on monotasking-laite: väline, joka keskittyy yhteen asiaan. Lukemiseen se on erinomainen hankinta, eikä kovin kalliskaan.

Kindlen pääasia on sen sidonnaisuus Amazonin ekosysteemiin. Sillä luetut kirjat (ja lehdet) haetaan Amazonin valikoimasta, eikä suomenkielisiä vaihtoehtoja juuri näy. Jos oma lukeminen tapahtuu pääosin englanniksi, niin tämä tuskin haittaa: Jos taas kaipaa uusinta käännöskirjallisuutta, niin katse on käännettävä muualle.

Kindle on nerokas ratkaisu niille, jotka haluavat lukea kirjansa silmille ystävälliseltä ja levolliselta ruudulta ja hyväksyvät sen, että muut asiat hoidetaan toisin. IPad on ympäristönä tietty erilainen, ja sen minkä se lukijana Kindlelle häviää se saa takaisin monipuolisuutena. On käyttäjän omista tarpeista arvostuksista kiinni, mitkä ominaisuudet painavat vaakakupissa.

Kummalla tahansa luettaessa pääsee hyvin käsiksi E-kirjojen hyviin puoliin. Kuten esimerkiksi siihen, että lukemista voi jatkaa siitä mihin jäi, vaikka laite välillä vaihtuisikin — pisimmälle luettu -kohta haetaan joka opuksesta aina näppärästi verkosta.

Read More

Mukautuva suunnittelu

Mukautuvasta suunnittelusta on puhuttu jo sen verran, että jokaisella digitaalista suunnittelua ymmärtävällä on jonkinlainen näkemys aiheesta. Jollei sinulla ole ja katsot kuuluvasi tuohon joukkoon, niin lue ensin Ethan Marquetten artikkeli A List Apartista sekä Smashing Magazinen pidempi, mutta sangen kattava artikkeli Responsive Web Design: What It Is and How To Use It.

Sama palvelu kolmessa eri laitteessa. Kuva (c) 2011

Responsiivinen vai mukautuva?

Ensinnäkin semantiikkaa. Englanniksi suunnittelutavan nimi on responsive design, mutta Daniel Koskisen blogimerkinnän keskustelu herätti ajatuksia, ja puhun itsekin mieluummin mukautuvasta kuin responsiivisesta suunnittelusta.

Hyvin tiivistetysti mukautuvuus on verkkosivujen skaalausta näyttölaitteen tai selainikkunan leveyden mukaan. Tämä ei kuitenkaan ole sitä perinteistä skaalausta, jossa pisimmät rivit muuttuvat lukukelvottomiksi leveillä ikkunoilla tai näytöillä, vaan sivujen sisältöä ja asettelua voidaan muuttaa lennosta.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on tarkoitus käsitellä aihetta kolmesta keskeisestä näkökulmasta: siitä, mitä tekniikka tarkoittaa käyttäjille, asiakkaille ja suunnittelijoille.

Mukautuvan suunnittelun vaikutus esitystapaan

Teksti voidaan pitää hyvin luettavana, sillä tekniikassa tekstiosien leveys on täysin suunnittelijoiden hallittavissa. Kuvat voidaan esittää isompina isoilla ruuduilla ja pienempinä mobiililaitteille, tai niiden esitettävä versio voidaan vaihtaa ruudun koosta riippuen (vaikkapa Filament Groupin tekniikalla). Kolumnien ja sivun elementtien kokoa, paikkaa ja muotoa voidaan vaihtaa lennosta parhaiten selaimen tai näyttölaitteen kokoon soveltuvaksi.

Mukautuvuus tekee verkkopalvelujen erilliset mobiilimoottorit osittain tarpeettomiksi, sillä se on osa verkkopalvelun HTML-rakennetta eikä erillinen palvelun mobiiliversio. Se on siis muoto, joka reagoi käyttäjän tapaan käyttää sivustoa. Se nojaa HTML5-koodaukseen, ja sellaisena vaatii ajanmukaisen selaimen ja/tai laitteen toimiakseen odotetusti.

Tämä sivu on mukautuva: voit testata sen toimimista pienentämällä selainikkunaasi hitaasti aina lähes postimerkin kokoiseksi saakka, ja tarkkailemalla sivun elementtien muutoksia.

Mitä mukautuvuus tarkoittaa käyttäjille?

Suurin lupaus on tietty sisällön käyttökelpoisuus annetuissa ympäristöissä. Oikein suunniteltu mukautuva verkkopalvelu skaalautuu täyttämään työkoneen ison ruudun, ja kun myöhemmin samaa sisältöä kahlaa mobiililaitteen pieneltä ruudulta niin sen muoto on juuri sille optimoitu.

Käyttäjille mukautuvuus on läpinäkyvyyttä. Se ei vaadi erillisiä kikkoja toimiakseen vaan se on automaattisesti läsnä, juuri laitteeseen sopivassa koossa.

Sisällön priorisointi

Mukautuvuus antaa myös mahdollisuuden räätälöidä ja priorisoida näytettävää sisältöä. Otetaan esimerkiksi kuvitteellisen ravintolan verkkopalvelu:

Pöytäkoneiden ja läppärien näytöiltä käy kauniisti ilmi ravintolan historia ja luonne, isot kuvat sisustuksesta pääsevät oikeuksiinsa ja interaktiivinen menu näyttää annosten kuvan hiiren liikkeen myötä.

Sama sivu mobiililaitteella katsottuna näyttää ensimmäisenä sivuna ravintolan yhteystiedot pienen kartan kanssa, puhelinnumero mahdollistaa suoran soittamisen ravintolaan. Menu on selkeä ja helppolukuinen, mutta jättää pöytäversion interaktiivisuuden sikseen.

Esimerkissä vaikutetaan sisällön järjestykseen ja esittämistapaan. Joitakin sisältöjä voidaan jättää käytettävyyden vuoksi tietyistä ympäristöistä kokonaan pois.

Mitä mukautuvuus tarkoittaa asiakkaillesi?

Kun aiheesta on maalailtu yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, niin on syytä arvioida myös mukautuvan suunnittelun implikaatioita niille, joille sellaista tehdään – siis asiakkaille, joille digitoimistot, osaavat suunnittelijat ja mainostoimistot niitä myyvät mm. ylläolevilla lupauksilla.


Mukautuva suunnittelu voi tulla huomattavasti tavanomaista suunnittelua kalliimmaksi. Käytän muotoa “voi tulla” tässä tarkoituksella, sillä asia riippuu useasta tekijästä. Siitä, onko suunnitteleva taho tottunut suunnittelemaan tällaisia palveluja sekä visuaalisesti että rakenteellisesti. Siitä, onko palvelun rakentamisesta vastaava taho tottunut HTML5-muotoon ja mukautuvan muodon käyttöön omassa työssään. Siitä, puhuvatko nämä kaksi tahoa ongelmitta samaa kieltä keskenään.

Mitä sitten on huomattavasti kalliimpi? Suunnittelutyön visuaalisiin ja käyttöliittymällisiin osiin varattava aika todennäköisesti kasvaa karkeasti noin 50% tavanomaisesta, toteuttamisen nousetessa varovaisemmin noin 30%. Kaikki riippuu siitä, kuinka rutinoitunut yhteistyökumppanisi on.

Huomisen tekniikkaa

Sangen uutena tekniikkana mukautuvuus verkkopalvelussa tarkoittaa digitaalisessa etulinjassa olemista. Se myös tarkoittaa, että oikein suunniteltuna sillä toteutetut verkkopalvelut ovat käyttökelpoisia pidempään. HTML uudistuu melko hitaasti muihin verkon teknologioihin nähden.

Asiakkaille tämä tarkoittaa niiden tarpeiden ymmärtämistä, jolla mukautuvuuteen lähdetään: pelkkä lupaus uusimmasta tekniikasta on väärä tapa lähestyä asiaa. Me palvelujen suunnittelun parissa viihtyvät teemme viimeisintä huutoa mielellämme, mutta maksumiehenä ei saa olla pelkkä halu tehdä uusinta uutta.

Asiakkaan tarpeiden tulee ohjata suunnittelua, mutta suunnittelijoiden osata ja uskaltaa tarjota parhaiten soveltuvia tekniikoita. Jos näiden kahden keskiössä responsiivisuus on toimiva ratkaisu, niin hienoa.

Mitä mukautuvuus tarkoittaa suunnittelijoille?

Yllä lukee sangen monessa kohdassa suunniteltu ja oikein suunniteltu. Suurin paino mukautuvuuden oikeassa toteutumisessa on tietty osaavilla suunnittelijoilla, joille tekniikka tuo uusia vaatimuksia mukanaan.

Käyttöliittymäsuunnittelun puolella mukautuvat layoutit vaativat tekniikan ymmärtämistä aiempaa perinpohjaisemmin. Rautalankamalleissa pitää ymmärtää aiempaa enemmän kolumniajattelusta ja grideistä sekä skaalauksesta. Käyttökuvaukset sekä ohjeistukset vaativat enemmän aikaa, ja toisin kuin intuitio sanoisi niin ohjeistuksia ei kannata jakaa jokaiselle laitteelle erikseen vaan pitää yhdessä. Varaudu piirtämään jokaisesta keskeisestä näkymästä malli jokaiselle halutulle muodolle.

Visuaalisen suunnittelun puolella muutoksen painoarvo on valtava. Kuten Marquetten artikkelista voi huomata, voidaan kuvia myös rajata ja kaventaa uudelleen sivun leveyden muuttuessa.

Tämä on kuitenkin pientä verrattuna siihen määrään perehtymistä ja ymmärtämistä, mitä käyttöliittymägrafiikoiden käytöksen muutokset vaativat: Aiemmin staattiset elementit voivat liikkua ja muuttaa muotoaan, eikä ongelmaa voi oikein kiertää tekemällä jokaisesta näkymästä useampaa viimeisteltyä versiota – ihan budjetti- ja resurssisyistä.

Takavuosien “ei voida tehdä tätä helposti” -kommentit teknikoilta tulevat jälleen tutuksi. Perehdy prosentuaalisiin kolumneihin ja grideihin, jos haluat helpottaa HTML-taittajan työtä projektin aikana.

Teknisen suunnittelun ja toteutuksen puolella muutokset työhön ovat tietty selkeät. Mukautuvuus tarkoittaa sekä hyvää HTML:n hallintaa että kykyä suunnitella eteenpäin niin, että kokonaisuus pysyy jatkuvasti kasassa.

Ottamalla progressiinen suunnittelu mukaan saadaan palvelu pysymään kunnossa myös vanhemmilla laitteilla, mutta vaatimukset ymmärryksestä kasvavat entisestään.

Teknisellä puolella vastaan tulee myös palvelujen painon kasvu. Mobiililaitteet ovat heikommalla suorituskyvyllään ja usein rajoitetummalla nopeudellaan altavastaajina, ja näille siirretään helposti liikaa dataa pureskeltavaksi. Vaikka asian pitäisi olla kaikkien suunnittelijoiden mielessä, niin vastuu jää helposti teknikon harteille. Helpoin tapa kiertää tätä on olla proaktiivinen jo projektin alkuvaiheessa, ja saada kaikki huomioimaan asia.


Jokaista tässä mainittua kohtaa voisi avata reilusti enemmän, sillä paljon jää vielä kirjoittamatta. Keskeisimmät huomiot tulivat kuitenkin mainittua, ja on kiinnostavaa seurata mihin paikalliset suunnittelijat ja toteutukset tässä venyvät.

On myös muistettava, että HTML5 lupaa paljon muutakin kuin mukautuvuutta. Sen semanttinen rakenne tarjoaa uusia tapoja jäsennellä rakennetta, ja tämä muodostaa osittain uudenlaisen pohjan suunnittelulle.

Read More